Konttorin säännöt

21 418 katselua Nanoxt
Lisätty: to 26.08.2010

Kommentit


@Anakki sanoi:
Oliko vuonna 1896 suomessa sentit käytössä voi onko tuo jostain ameriikoista?

@Sand-damn sanoi:
Suomessa oli markan aikana aina penni.


Ehkä ne tarkotti viittä senttiä pituuteen...

Paska, anus-seksi, homo ja feikki!
+1 pistettä

@rizardi sanoi:
Vm. 1896 ja sana flirttailu ei taida kuulua yhteen


Sana tulee suomen kieleen ruotsista. Flirta on uskoakseni ollut käytössä jo tuohon aikaan ruotsin kielessä, mutta en tunne sanan etymologista alkuperää, joten voin olla myös väärässä. Laajemmin käytössä tuolloin oli sana 'fria', josta suomenkielinen väännös 'riiata'.
+1 pistettä

tuohon aikaan ei tainnut suomenkieli tuntea edes f-kirjainta vaan oli muodossa ph
+1 pistettä

ajattaa partansa parturissa. on se suuri synti

Jos kylän parturi ajaa kaikkien ja ainoastaan kaikkien parrat jotka eivät sitä itse osaa tehdä.
Ajaako hän itse partansa?

mä vaan dokaisin ja panisin kaikkia akkoja.. niijja polttelisin kessuu kaiket päivät :D

Selkeä fake.
+1 pistettä

Witun hywä.

@rizardi sanoi:
tuohon aikaan ei tainnut suomenkieli tuntea edes f-kirjainta vaan oli muodossa ph

Tai v

En työskentelisi.

@TV-OMEGA sanoi:
lol, mun isällä on työpaikkansa seinällä tollane :-----D

Työkkäri vai soskan seinä?

@TV-OMEGA sanoi:
ihan on yksityisyrittäjä ja pitää omaa liikettä pystyssä :D

Käsillään vai onko jotain lautoja apuna?

@TV-OMEGA sanoi:
uskoisin että ajatuksen voimalla.

Hienolla pohjalla kieltämättä.
Muista vaan käydä koulut kunnolla ettei käy köpelösti.

tl;dr +1

@erkki sanoi:
Entisaikaan parturit olivat käytännössä kaikki huoria. Isoisältä kuultua, sopinee oikein hyvin tähänkin tekstiin.


Entisaikaan parturi oli miehen ammatti, joka nyt ei tietysti sulje pois huoraamisen mahdollisuutta.

flirttailu -1

Hyvä yritys, mutta lapsuksia
+1 pistettä

Wanha witsi!

Taitaa olla palstan vuosien takainen kielikeskustelu hiukan hakoteillä. 1800-1900-lukujen vaihde ei sentään edes suomen kirjakielen kannalta ole mitään muinaishistoriaa. Flirttailusta on puhuttu mm. englannin ja ranskan kielissä suunnilleen nykymerkityksessään viimeistään 1800-luvun puolivälistä saakka, ja etymologinen tausta yhteensopivine merkitysulottuvuuksineen ulottuu ainakin 1500-luvulle. Tässä tekstissä vilisee ajalle tyypillisiä gallisismeja muutoinkin (lawoire, chef, kasööri), joten siinä seassa se flirttailukin menee.

Mutta ettäkö f-kirjain olisi suomalaisessa kirjaimistossa aivan tuore tulokas? Mitfit? Vaikkei kielessä itsessään kyseistä foneemia juuri kotoperäisesti esiinnykään, on ruotsin ja muiden germaanisten kielten vaikutus kirjakielen muodostumiseen ollut sen eri vaiheissa vahva. Näissä kielissä f tietenkin on aivan kotoinen ilmiö. Jos lähteitä katsotaan, niin kyllähän sen meikäläiseen kirjaimistoonkin esitteli nyt aivan viimeistään Mikael Agricola ABCkiriassaan 1500-luvun puolivälissä. Kyllä sitä siis varmasti on tällaisissa vielä kotouttamattomissa vierasperäisissä sanoissa ja nimissä aina tarpeen tullen käytetty. Itse teksti voi tietysti silti olla feikki; tarkoitan vain, ettei ehkä kuitenkaan veikki.
+1 pistettä