Konttorin säännöt

21 477 katselua Nanoxt
Lisätty: to 26.08.2010

Kommentit


oisko fake? oliko sanaa flirttailu silloin?
+1 pistettä

ja miksi kirjoitettaisiin vuosiluku toho ellei se olisi oleellista vitsin kannalta :D
+1 pistettä

Oliko vuonna 1896 suomessa sentit käytössä voi onko tuo jostain ameriikoista?
+1 pistettä

@Anakki sanoi:
Oliko vuonna 1896 suomessa sentit käytössä voi onko tuo jostain ameriikoista?

Suomessa oli markan aikana aina penni.
+2 pistettä

Feikki
+1 pistettä

@Anakki sanoi:
Oliko vuonna 1896 suomessa sentit käytössä voi onko tuo jostain ameriikoista?

@Sand-damn sanoi:
Suomessa oli markan aikana aina penni.


Ehkä ne tarkotti viittä senttiä pituuteen...

Paska, anus-seksi, homo ja feikki!
+1 pistettä

@rizardi sanoi:
Vm. 1896 ja sana flirttailu ei taida kuulua yhteen


Sana tulee suomen kieleen ruotsista. Flirta on uskoakseni ollut käytössä jo tuohon aikaan ruotsin kielessä, mutta en tunne sanan etymologista alkuperää, joten voin olla myös väärässä. Laajemmin käytössä tuolloin oli sana 'fria', josta suomenkielinen väännös 'riiata'.
+1 pistettä

mä vaan dokaisin ja panisin kaikkia akkoja.. niijja polttelisin kessuu kaiket päivät :D

Selkeä fake.
+1 pistettä

Witun hywä.

@rizardi sanoi:
tuohon aikaan ei tainnut suomenkieli tuntea edes f-kirjainta vaan oli muodossa ph

Tai v

En työskentelisi.

tl;dr +1

@erkki sanoi:
Entisaikaan parturit olivat käytännössä kaikki huoria. Isoisältä kuultua, sopinee oikein hyvin tähänkin tekstiin.


Entisaikaan parturi oli miehen ammatti, joka nyt ei tietysti sulje pois huoraamisen mahdollisuutta.

flirttailu -1

Hyvä yritys, mutta lapsuksia
+1 pistettä

Wanha witsi!

Taitaa olla palstan vuosien takainen kielikeskustelu hiukan hakoteillä. 1800-1900-lukujen vaihde ei sentään edes suomen kirjakielen kannalta ole mitään muinaishistoriaa. Flirttailusta on puhuttu mm. englannin ja ranskan kielissä suunnilleen nykymerkityksessään viimeistään 1800-luvun puolivälistä saakka, ja etymologinen tausta yhteensopivine merkitysulottuvuuksineen ulottuu ainakin 1500-luvulle. Tässä tekstissä vilisee ajalle tyypillisiä gallisismeja muutoinkin (lawoire, chef, kasööri), joten siinä seassa se flirttailukin menee.

Mutta ettäkö f-kirjain olisi suomalaisessa kirjaimistossa aivan tuore tulokas? Mitfit? Vaikkei kielessä itsessään kyseistä foneemia juuri kotoperäisesti esiinnykään, on ruotsin ja muiden germaanisten kielten vaikutus kirjakielen muodostumiseen ollut sen eri vaiheissa vahva. Näissä kielissä f tietenkin on aivan kotoinen ilmiö. Jos lähteitä katsotaan, niin kyllähän sen meikäläiseen kirjaimistoonkin esitteli nyt aivan viimeistään Mikael Agricola ABCkiriassaan 1500-luvun puolivälissä. Kyllä sitä siis varmasti on tällaisissa vielä kotouttamattomissa vierasperäisissä sanoissa ja nimissä aina tarpeen tullen käytetty. Itse teksti voi tietysti silti olla feikki; tarkoitan vain, ettei ehkä kuitenkaan veikki.
+1 pistettä